27.1.14 Kun pelko menettämisestä on suurempi kuin toivo elämästä

Lämmin käsi,

liikkumaton vartalo

Hätä saa sen painumaan kasaan

satakaksikymmentä kertaa minuutissa

Ihmiset punnertavat valkoisissa takeissaan

Hän antoi jo henkensä,

mutta he riistävät vielä veretkin

hammaskaltereiden välistä,

kuten tapana on,

kun pelko menettämisestä

on suurempi kuin toivo elämästä

Leuka ei anna periksi

Aivan kuin se sanoisi

koko ruumiin puolesta:

minun aikani on nyt,

älkää rynnätkö

hakemaan minua takaisin

kärsimykseen

Hän sai mennä

Hän sai puhaltaa henkensä tuuleen,

jättää lohdutukseksi hymyn kuoreensa,

kun lennähti kohti taivaita

Hän sai kylmetä ja kangistua,

valmistautua kohtaamaan maan,

josta hänet muovattiin

Rinnan päälle risti,

pala valkoista harsoa

muistuttamaan Ruhtinaasta,

joka ojentaa kätensä

ja kulkee rakkaansa kanssa

viimeisenkin matkan

Pian avataan Elämän Kirjat ja

lahjan saaneet palkitaan

Halleluja, jos saan nähdä

hänet siellä juhlimassa!