17.6.14 Kahden lehden nuotio

Yhteisestä kalenterista on tippunut kaksi lehteä,

sinä sen huomasit.

Mutta mitä ihmettä!

Milloin?

En edes huomannut, että nyt olisi syksy!

Karisivat silmän huomaamatta,

korvan kuulematta.

Mutta sydämessä tuntuu, 

kuin olisimme katselleet

kalenterin lehtien pakoa

jo nuotioksi asti.

Ainakin minun sydämeni roihuaa,

en minä oikein muuta osaa sanoa...

17.6.14 Hakemaan

Milloin se mies tulee hakemaan?

Sitä mietiskelee jo pieni lapsi,

kun on tarve päästä kotiin vieraiden keskeltä.

Se on mielessä neitokaisella,

kun hän astuu naiseuden kynnykselle.

Vielä miettii sitä äitikin,

kun on pieni käärönsä kädessä.

Ja niinä päivinä, kun hiukset ovat pellavaa

ja hampaita suussa jälleen vain kaksi,

on tuo kysymys ainoa, minkä muistaa.

Ja vielä on niitä, jotka odottavat miestä,

jolla on tulimiekka kädessään

ja valkeat vaatteet.

Tulisi.

Tanssisin vielä viimeinen tanssin.

Tule hakemaan

 - Nyt on miesten haku!

10.6.14 Kipu

Sinusta näkyy kipu.

Se aivan haisee,

kun astun huoneeseen.

Voin kuulla, kuinka

sisimmässäsi itket,

kuinka kaikuvat

ontoissa onteloissaan

valitusvirret.

Ihosi valuu hitaasti

verinoroina,

kuin se sulaisi pois,

jättäisi uppoavan aluksen.

Ja minä katselen sinua

rintaani pidellen,

uhraan Karitsan,

juon veren, syön leivän,

sillä sinä et enää voi.

Ristin käteni,

että sinä siellä pienuudessasi,

edes huokauksen verran,

tahtoisit olla osallinen

tähän ateriaan.

Ja edelleen,

sinusta tuntuu kipu.

Se tuntuu ranteesi sykkeestä,

aivan sydämessäni asti,

kun katson irvistäviä kasvojasi.

Vaikka antaisin sinulle

kaiken maanpäällisen,

ei silmäsi lakkaisi ummistumasta,

muurautumasta poimujensa suojaan.

Mutta kerran sinä vielä katsot,

silmäsi suurina,

kun kirkkaus kohtaa,

sinä nouset

ja kipusi jäävät vuoteelle.

Tässä on toivoni,

tässä on lohtuni,

tässä on rukoukseni.

9.6.14 Käynyt hiljaiseksi

Järvi on ollut pitkään tyven,

laine ei ole liikahtanut,

pisarakaan ei ole vaihtanut paikkaansa.

Mihinkään se ei ole mennyt,

vaikka sen elämä on käynyt hiljaiseksi.

Niin myös sinä

hiljaa kuoressasi,

samassa asennossa edelleen.

Mihinkään et ole mennyt,

vielä on vartalossasi lämpöä.

Olet käynyt kovin hiljaiseksi.

Hiuksesi kaarrekin vielä siellä,

minne sen siirsin,

pois kasvoiltasi.

En sano, että odottaisin,

mutta saisi tulla jo se päivä,

kun olet, miltä näytät.