20.2.14 Ihmeistä he puhuvat

Ihmeistä he puhuvat,
kieli rullalla todistavat,
mutta minä en vain puhu.

Minä elän.

19.2.14 Kauneutta kylliksi

"Kaunis",

sanoi taiteilija

ylpeänä työstään.

"Kaunis sinä olet,

kerrassaan upea!

Minä asetan sinut

jalustalle,

siinä saavat kaikki

sinusta nauttia."

Katsojakuoro huutaa:

"Sillä on silmät vinossa",

"sillä on ryppyjä otsassa",

"sillä on keltaiset hampaat",

ja taltta hakkaa

kiveksi kovettunutta kuorta.

Maahan lyöty Luoja

pyyhkii tomun viitastaan

ja nousee seisomaan.

"Mikä oikeus sinulla on

toisen teosta lähteä sormeilemaan,

nyrkillä muovailemaan nenää,

iskemään rintaansa tikareita?

Mikä oikeus on sinulla

valaa elollinen kipsiin,

kärventää minun kultani tulessa,

noeta vuolemiani puupäitä?

Minä nuolen kyllä kulhon tyhjäksi,

särjen savikaunottaren,

nostan maasta entisten elämien kuoret,

jos tahdon.

Minä olen Jumala.

Mutta nyt minä tahdon,

että sinä sidot sormesi

ja viimeiseen pisaraan

huokaat höyrysi pois.

Viileässä yössä

sinä saat ymmärtää,

käteni sinun ympärilläsi,

että kananlihaisessa nahkassaan

on kauneutta kylliksi."

7.2.14 Tänään minä jo juoksin

Tänään ylitin tien ja huomasin,

että otin askeleeni juosten,

vaikka kadut huokuivat tyhjyyttään.

Ennen minä matelin,

lähes konttasin,

ja hartain toiveeni oli

ohikulkijan raskas kaasujalka.

Käyköön ylitseni elämässään kiireiset rekat

 - minun elämäni oli pysähtynyt.

Kiitäköön lävitseni,

ei minuun sattuisi,

olin jo moninkertaisesti kuollut

 - hengissä vain rukouksissa.

Mutta tänään minä jo juoksin.

Elämä on sittenkin liian arvokas

heitettäväksi palasina rekkojen lavoille.

Antakaa minun pitää 

lapani ja lapaseni.

Minun elämäni kuuluu minulle!

Minä annan sen, kummalle valitsen.

Ja minä katson oikeaan

ja vasempaan

ja päätän valita elämän.