torstai 16. tammikuuta 2014
16.1.14 Vaaka, joka näyttää liikaa.
Vaaka, joka näyttää liikaa.
Semmoinen se on,
mieleni.
Mittaa todellisuutta,
mutta kertoo sen korvaani
vispaten siitä ikävien sävyjen kermaa.
Houkutteleva pimeys,
kuohkea pehmeys huulilla,
daami, jonka edessä
pimeyden ruhtinas polvistuu
kihlaa kannatellen.
Muistuta, että se on minun,
se mieleni.
Että se on Jumalan luoma,
Jumalan sormien hivelyssä
kasvanut kaunotar,
vaikka toisinaan musta kuin
helvetin perimmäinen nurkka.
Ei siitä ole paholaiselle kumppaniksi.
Se on liian rakas Luojalleen.
Jos mielenikin,
niin miksipä en sitten minä.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti