Viisitoista astetta.
Se tuntuu yllättäen kylmältä.
Märkä ja pimeä,
nopea silmänräpäys,
kuin rautakanki sukeltaisi maahan,
rikkoisi sen,
muuttaisi koko maaperän,
julmalla voimalla.
Sinä olet kuitenkin lämmin,
vaikka minun varpaani palelevat,
sormeni käpristyvät piiloon pelotonta viimaa
ja syksy vyöryy lähemmäksi.
Sinun vierelläsi
minä höyryän.
Se on itse asiassa aika kaunista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti