En tahdo uskoa.
Ei kai sellaista voi olla elämä.
Annetaan lahja,
ja kun opin hymyilemään,
se revitään käsistäni,
juuri luonnistunut hymy huuliltani,
sydän rinnastani.
En tahdo uskoa sitä pelkoa.
Ei kai sellainen voi olla elämämme.
Annetaan lahja,
opitaan hymyilemään,
opitaan hyväksymään,
opitaan kiittämään,
sellaista voisi olla elämämme!
Rakkauteen minä haluan uskoa,
Jumalan hyvyyteen,
en valheita syöttävään viholliseen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti