Järvi on ollut pitkään tyven,
laine ei ole liikahtanut,
pisarakaan ei ole vaihtanut paikkaansa.
Mihinkään se ei ole mennyt,
vaikka sen elämä on käynyt hiljaiseksi.
Niin myös sinä
hiljaa kuoressasi,
samassa asennossa edelleen.
Mihinkään et ole mennyt,
vielä on vartalossasi lämpöä.
Olet käynyt kovin hiljaiseksi.
Hiuksesi kaarrekin vielä siellä,
minne sen siirsin,
pois kasvoiltasi.
En sano, että odottaisin,
mutta saisi tulla jo se päivä,
kun olet, miltä näytät.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti