Yhteisestä kalenterista on tippunut kaksi lehteä,
sinä sen huomasit.
Mutta mitä ihmettä!
Milloin?
En edes huomannut, että nyt olisi syksy!
Karisivat silmän huomaamatta,
korvan kuulematta.
Mutta sydämessä tuntuu,
kuin olisimme katselleet
kalenterin lehtien pakoa
jo nuotioksi asti.
Ainakin minun sydämeni roihuaa,
en minä oikein muuta osaa sanoa...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti