Toivo istuu varjoisassa nurkassa
ryystää kahvinsa, että jaksaa
ryystää kahvinsa, että jaksaa
kohauttaa olkiaan
kun toiset kysyvät
miksi on siellä ypöyksin
Toivo suoristaa jalkansa
käärii hihansuut puolitankoon
ja naksuttelee sormiaan
Nyt on aika ryhtyä työhön
Nyt saa kansa vihdoin kuulla
Toivo astui jälleen valoon
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti